Yhden virheen kohtalo

 

Luin Inger Frimanssonin kirjoittaman trillerin, Kissa joka ei kuollut -kirjan. Kirja kerrottiin rikollisen kannalta ja kuvailtiin tappajan mieltä kylmän viileästi erilaisin yksityiskohdin.

Uhrina on mies, jonka nimeä ei missään vaiheessa kerrota vaan kutsutaan nimellä mies. Tappaja on Beth ja hänen miehensä, Ulf, auttoi ruumiin hautaamisessa, mikä tekee hänestä rikoskumppanin. Murhan ratkaisijana, etsivänä, toimii Kaarina
Kirjaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta. Miehen, ennen kuin hän kuoli. Bethin, miten kaikki tapahtui. Kaarinan, miten hän sai tietää tapahtuneesta ja loppuratkaisu.

Kaikki sijoittui Ruotsiin, missä päähenkilöt asuivat.
Miehellä on kissa nimeltä Kattan. Mies käy punaisella kesämökillä usein tarkkailemassa pariskuntaa, joka viettää sillä aikaa. Eräänä iltana mies oli tarkkailemassa, hän huomasi kissan pentuineen ja hänet huomattiin. Juopunut Beth otti kirveen, koska hän ajatteli hahmon olevan vankilasta karannut rikollinen ja mies yritti puolustaa kuristamalla, mutta se ei auttanut. Kuoppa kaivettiin ja ruumis haudattiin.
Pariskunta yritti jatkaa elämää normaalisti palaamalla kotiin ja jatkamalla töitä. Beth kuitenkin mietti välillä tietäisikö joku tai näkikö joku mitä oli tapahtunut?
Kaarina oli kaivannut miestä ja etsinyt häntä miehen kodistaan. Kaarina tiesi, että mies käy kesämökillä ja lähti katsomaan sinne. Hän seurasi kissaa ja näki maassa ihmiskäden. Siinä oli kello ja kello kuului miehelle.
Juni on Bethin sisko. Juni ja Ulf olivat menossa Afrikkaan ja Beth pääsi heidän mukaan. Beth oli kuitenkin ainoa, joka palasi hengissä takaisin Ruotsiin. Kotona hän avasi kirjeitä ja yksi niistä oli kaarinalta osoitettu suoraan Bethille. Kirjeessä oli sanottu, että Kaarina oli löytänyt haudan ja halusi varmuuden.
Beth ja Kaarina tapaavat haudalla ja he juttelevat hetken. Bethillä oli tapana polttaa ja poltti nytkin. Kaikki oli kerrottu ja Kaarina lähti juosten pois. Kun Kaarina kaatui, Beth hymyili hampaat irvessä ja hakkasi häntä kainalosauvalta. Iskut loppuivat, kun Kaarinan veli Holger istahti Bethin päälle. Poiliisit soitettiin paikalle. He ottivat Bethin  ja löysivät ruumiin. Sitten kaikki oli paljastettu kuten kirjassa lopussa todetaan.

Minun mielestä kirja oli mielenkiintoinen, hyvä ja hieman pelottavakin. Kohdat missä ei tapahtunut mitään, kuten hammas ongelmat ja parisuhde ongelmat olivat tylsiä lukea ja mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Onneksi kuitenkin palattiin kuolleeseen mieheen, jota oli jännittävää lukea. Luettuani kirjan mietin, miten kirjan nimi oikein liittyy kirjaan? Mutta tajusin sen kuitenkin. Kirjan voisin lukea uudelleen, koska se kuvaili tappajan mieltä ihan eri tavalla, kun olin olettanut. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät trillereistä. Kirja ei kuitenkaan sovi herkille persoonille.