Punaisen merkin tanssija

Luin kirjan nimeltä Punaisen merkin tanssija, jonka on kirjoittanut kiinalainen mies, Qiu Xialong, vuonna 2002.

Punaisen merkin tanssija sijoittuu Kiinaan, Shanghaihin. Päähenkilönä toimii ylikomisario Chen Cao, sekä Catharine Rohn, yhdysvaltalainen komisario. Kirja alkaa, niin kuin varmasti suurin osa dekkareista, murhalla. Chen Cao on istumassa aamusella puistossa, kun puistovahti tulee hänen luokseen ilmoittamaan, että sieltä on löytynyt ruumis. Caoa kuitenkin kielletään tutkimasta murhaa, sillä hänen esimiehensä mukaan Caolla on tärkeämpikin tehtävä: viihdyttää yhdysvaltalaista naiskomisariota Catharine Rohnia tämän tullessa hakemaan erään laittoman maahanmuuttajan vaimoa Yhdysvaltoihin, sillä ilman häntä ei todistaja suostu kertomaan todisteita mafiaa vastaan.

Tästä alkaa varsinainen juoni, kun selviää, että todistajan vaimo on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Cao ja Rohn alkavat selvittää tilannetta ja tutustuvat samalla paremmin toisiinsa erilaisten tapahtumien saralla.

Ollakseni rehellinen, dekkarit eivät ole koskaan sytyttäneet minua millään tavalla. Lukemani dekkarit voi laskea yhden käden sormilla, sillä en ole koskaan nähnyt niiden viehätystä. Joskus on kuitenkin hyvä astua pois omalta mukavuusalueeltaan. Yritin valita kirjan, joka vaikutti edes etäisesti kiinnostavalta ja päädyin Punaisen merkin tanssijaan sen vuoksi, että tapahtumat sijoittuvat Kiinaan. En nimittäin tiedä kyseisestä valtiosta paljoakaan ja oli mielenkiintoista tutustua itämaiseen kulttuurin paremmin kirjan välityksellä.

Kirjassa oli käytetty elävää kieltä, runoutta ja metaforia. Pidän kirjallisuudessa runsaasta kuvailusta, ja sitä tässä opuksessa riitti. Tapahtumat eivät kuitenkaan jääneet toissijaisiksi, ja niitä oli mielenkiintoista seurata. Henkilöhahmot saivat minut toisinaan repimään hiuksiani päästä, ja erityisesti minua huvitti komisario Rohnin jatkuva suihkussa ravaaminen. Pidin siitä, että kirjassa oli monen eri henkilöhahmon näkökulmia, sillä toisinaan pelkästään yhden hahmon ajatuksien seuraaminen tuntuu puuduttavalta.

Punaisen merkin tanssija ei oikeastaan muuttanut suhtautumistani dekkareihin, mutta sai minut huomaamaan, että toisinaan voi löytää helmiä oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin.