Luin Leena Lehtolaisen kirjoittaman dekkarin Minne tytöt ovat kadonneet. Kirjan päähenkilönä toimi Maria Kallio komissaario Espoon poliisista. Aloin lukemaan dekkaria toivoen, että se olisi mielenkiintoinen. Alku oli mielestäni sekava, mutta lukiessani kirjaa eteenpäin aloin ymmärtämään tapahtumakuvioita.
Kirja alkoi sillä, että päähenkilö Maria Kallio oli työmatkalla Afganistanissa, jossa avattiin juuri uutta poliisikoulua. Vierailevien poliisien matkalla lentokentälle tapahtui pommi-isku, jossa yhden autollisen verran kuoli poliiseja. Kotiin palattuaan Maria yrittää sopeutua arkeen ja käsitellä Afganistanin matkaa. Hän on naimisissa oleva kahden lapsen äiti, Idan ja Tanelin.
Maria saa uuden työn Espoon poliisista, sillä hänet ylennettiin väkivaltarikoksen komissaarioksi ja hän saa työkavereita avukseen. Dekkari kertoo kuinka Maria yhdessä hänen poliisityökavereiden kanssa selvittää rikoksia ja kolmen muslimitytön katoamisesta sekä hänen arkielämästään poliisityön ohella. Hän on etevä komissaario, mutta hän joutuu käsittelemään kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia hänen työssään. Aina ei komissaarion työ ole helppoa, varsinkin kun hän joutuu välillä lähtemään kotoaan ja menemään milloin minnekkin työnsä tähden.
Pääasiassa dekkarin suurin painopiste oli siinä, miten Maria selvitti kolmen musilimitytön katoamista, mutta tämä keskittyi välillä myös Marian arkielämään ja muihin rikostapauksiin, mitä Espoossa tapahtui. Kyseessä oli aivan erilainen päätös ja ratkaisu, mitä lukijana odotti. Katoamisissa oli kyseessä paljon monimutkaisia ja arkoja aiheta, kuten perheenväliset suhteet, islam usko sekä erilaiset kulttuurierot. Maria oli hyvin sinnikäs etsiessään ratkaisua ja näiden tyttöjen katoamisiin ja lopulta tytöt löytyivät, mutta heidän katoamisensa johtuivat eri syistä. Vaikkakin jotkin tekijät sitoivat tapauksia yhteen, kuten esimerkiksi heidän islam uskonsa, se että he kävivät Tyttökerhossa ja halusivat vaikuttaa heidän perheen alistukseen. Ratkaisu tulee vasta lopuksi ja dekkarin loppulukuja lukiessa ei pysty pysähtymään sillä se tempaisee mukaansa, siinä toivossa että tapauksiin löytyisi ratkaisut.
Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen , vaikka välillä sitä oli vähän sekavaa ja tylsää lukea, silloin kun ei oikein tapahtunut mitään kiinnostavaa. Suosittelen kyllä kirjaa muillekkin luettavaksi, sillä siinä pohditaan monia mielenkiintoisia aiheita kuten kulttuurieroja, katomisten ja rikosten ratkaisuja sekä itse Maria Kallion arkielämää ja hänen ajatuksiaan. Kirjaa oli myös sen takia kiva lukea, sillä kertojana oli itse Maria, jolloin tapahtumista sai aika selkeän kuvan. Kirjan tapahtumia värittivät myös lukuisat ihmiset ja Marian työkaverit. Dekkari saa varmasti lukijan pohtimaan eri kulttuurieroja sekä ihmisten oikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti