keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kun rikoksen ratkaisee lapsi


   
































Luin ensimmäisen osan Flavia de Luce sarjasta, kirjan Piiraan Maku Makea, jonka on kirjoittanut Alan Brandley. Täytyy sanoa, että suhtauduin todella skeptiesti kyseiseen kirjaan. En nimittäin lue mielellään mitään jännittävän puoleista ennen nukkumaan menoa, menettäisin siinä yöuneni! Tästä dekkarista kuitenkin pidin. Se ei taida olla ihme, koska kirjaa suositellaan ihmisille, jotka eivät ole päässeet yli Viisikko -sarjasta ja Enid Blyton on edelleen yksi lempikirjailijoistani.

Flavia de Luce on erittäin sanavalmis ja ehkä hieman näsäviisaskin 11-vuotias tyttö. Hän asuu pienessä Buckshawin kylässä Englannin maaseudulla isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Heidän talonsa on iso kartano, joka on periytynyt hänen edesmenneen äitinsä suvulta. Flavian intohimo on kemia. Hän on tehnyt huoneeseensakin pienen laboratorion, jossa hänellä on jos jonkinmoisia aineita. On ällistyttävää, kuinka niin pieni tyttö tietää niin paljon kaikista kemian asioista! Hän pitää erilaisten kokeiden tekemisestä, joilla härnää isosiskojaan. Kemiantaidoista hänellä on hyötyä rikosten ratkaisemisessakin.

Kirjan alussa Flavia löytää takapihaltaan kuolleen miehen. Edellisenä yönä Flavia kuuli isänsä riitelevän työhuoneessa vieraan miehen kanssa ja miettii liittyykö se tapahtuneeseen. Edellisenä päiväna Flavian perheen ovelle on ilmestynyt kuollut lintu ja linnun nokassa postimerkki. Näiden kaikkien tapahtumien on jotenkin liityttävä toisiinsa. Flavia päättää ratkaista arvoituksen itse. Hän on erittäin fiksu tyttö ja tajuaa etsiä johtolankoja paikoista joista poliisilla ei ole hajuakaan. Hän myös osaa tarttua pieniinkin yksityiskohtiin, joita lukija ei osaa ajatellakaan tarpeellisiksi.

Kirjassa Flavia yrittää selvittää, kuka takapihalta löytynyt kuollut mies on ja kuka hänet on murhannut. Kirjan alussa kummastakaan ei ole hajuakaan. Kirjaa eteenpäin lukiessa päässä pyörii eri vaihtoehtoja, mutta loppuratkaisu on kuitenkin yllättävä. Kirja on kirjoitettu Flavian näkökulmasta, joka on aika poikkeuksellista, sillä harvoin dekkarissa kertojana on lapsi. Dekkarin maailmankuva ei ole ihan tätä päivää. Kirjan tapahtumat nimittäin sijoittuu 1950-luvulle, sodanjälkeiseen Englantiin. Elämä oli silloin tietysti erilaista. Perheellä oli kotonaan apuväkeä ja isä ei osallistunut lastensa elämään paljoa.

Kirja on mielstäni erittäin hyvin kirjoitettu. Se vetää lukijaa puoleensa, eikä tarinaa haluaisi jättää kesken vaan haluisi lukea sen saman tien kokonaan. Kirjasta tekee mielenkiintoisen Flavian kemiaharrastus. Hauskaa luettavaa on myös kohdat, joissa kerrotaan Flavian ja hänen siskojensa välisestä suhteesta. Opin kirjaa lukiessa monia - ei niin hyödyllisiä – asioita postimerkeistä.


Flavia de Luce -sarjassa on toinenkin osa, Kuolema ei ole lasten leikkiä. Haluan ehdottomasti lukea senkin! Piiraan maku makea on monesti palkittu teos ja sen elokuvaoikeudet on myyty Sam Mendesille – James Bond elokuvien ohjaajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti