Tomaatteja ja rikollisliigoja

Luin Jaana Airaksisen kirjoittaman dekkarin ”Vailla Varjoa”. Olin aluksi hyvin epäilevä kirjan suhteen, koska en yleensä pahemmin välitä dekkareista. Kirja osoittautui kuitenkin yllättävän hyväksi ja sitä lukiessa ei tullut tylsää, sillä kirja oli todella tapahtumarikas. Juoni oli mielenkiintoinen ja jännittävä, joten kirjan lukemiseen jäi koukkuun. Mielestäni kirja oli oikein hyvä ja se muutti mielikuvaani dekkareista paljon.

Kirjassa helsinkiläinen toimittaja Eva Raulo lähetetään Espanjaan tekemään reportaasia tomaateista, sillä Suomessa on ollut kohua niistä aiheutuneista oudoista myrkytystapauksista. Mukaansa Eva ottaa ystävänsä Raisa Harjusen. Tomaattiviljelmillä vallitsee salaileva tunnelma ja naiset voivat aistia, etteivät asiat ole niin kuin pitäisi. Pian tilan työntekijöiden asuma-alueelta katoaa tyttö, Victoria, ja pieni lapsi, Isabella. Tomaattireportaasi jää sivuun, kun Victorian täti, nimeltään Lupe, kääntyy suomalaisten puoleen apua pyytäen.

Alkaa jännittävä seikkailu, jossa Eva, Raisa ja Lupe yrittävät löytää kadonneet käyttäen apunaan kaikkia mahdollisia kontakteja. Saadaan selville, että Victoria ja Isabella on kaapattu rikollisliigan kynsiin. Victoria on ihmiskaupan uhrina ja Isabella on ties missä. Tarina etenee Rotterdamiin ja päästään lukemaan Euroopan pimeämmistä puolista: muun muassa laittomasta siirtolaisuudesta ja rikollisliigojen kilpailusta. Soppa sekoittuu entisestään, kun mukaan liittyy kovakourainen Euroopan Poliisi. Kirjan lopussa jännitys tiivistyy äärimmilleen, kun Victoria löydetään ja hänet yritetään pelastaa kaikin keinoin. Lopulta päätytään käsirysyn ja ammuskelun kautta siihen, että asiat eivät päätykään niin, miten oli alunperin suunniteltu.

Kirjassa ei ollut paljon henkilökuvausta, sillä henkilömäärä oli runsas. Se teki kirjasta erilaisen verrattuna niihin, mitä yleensä luen, sillä pystyi keskittymään enemmän tapahtumiin, kun henkilöistä ei kerrottu niin yksityiskohtaisesti. Kirjassa tapahtumia tutkittiin useiden henkilöiden näkökulmista ja se toi siihen omanlaistaan tunnelmaa ja kiinnostavuutta. Henkilöiden suhteiden seuraaminen kirjan edetessä oli mielenkiintoista, kun ihmisiä oli mukana paljon.

Minusta kirja oli todella hyvä. Sen kieli oli selkeää ja tapahtumat oli selitetty yksityiskohtaisesti, tehden tekstistä todellisen tuntuista ja eläväistä. Juoni oli täynnä jännitystä ja toimintaa, eikä lukiessa tullut sen vuoksi koskaan tylsää, vaan aina pystyi olemaan mielenkiinnolla mukana. Vailla Varjoa paljastaa lukijalleen monia pimeitä puolia turvalliselta vaikuttavasta Euroopasta ja se avaa silmät näkemään kaiken sen turvattomuuden, joka kuoren alla todellisuudessa piilottelee.

Kun rikoksen ratkaisee lapsi

   

Luin ensimmäisen osan Flavia de Luce sarjasta, kirjan Piiraan Maku Makea, jonka on kirjoittanut Alan Brandley. Täytyy sanoa, että suhtauduin todella skeptiesti kyseiseen kirjaan. En nimittäin lue mielellään mitään jännittävän puoleista ennen nukkumaan menoa, menettäisin siinä yöuneni! Tästä dekkarista kuitenkin pidin. Se ei taida olla ihme, koska kirjaa suositellaan ihmisille, jotka eivät ole päässeet yli Viisikko -sarjasta ja Enid Blyton on edelleen yksi lempikirjailijoistani.

Flavia de Luce on erittäin sanavalmis ja ehkä hieman näsäviisaskin 11-vuotias tyttö. Hän asuu pienessä Buckshawin kylässä Englannin maaseudulla isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Heidän talonsa on iso kartano, joka on periytynyt hänen edesmenneen äitinsä suvulta. Flavian intohimo on kemia. Hän on tehnyt huoneeseensakin pienen laboratorion, jossa hänellä on jos jonkinmoisia aineita. On ällistyttävää, kuinka niin pieni tyttö tietää niin paljon kaikista kemian asioista! Hän pitää erilaisten kokeiden tekemisestä, joilla härnää isosiskojaan. Kemiantaidoista hänellä on hyötyä rikosten ratkaisemisessakin.

Kirjan alussa Flavia löytää takapihaltaan kuolleen miehen. Edellisenä yönä Flavia kuuli isänsä riitelevän työhuoneessa vieraan miehen kanssa ja miettii liittyykö se tapahtuneeseen. Edellisenä päiväna Flavian perheen ovelle on ilmestynyt kuollut lintu ja linnun nokassa postimerkki. Näiden kaikkien tapahtumien on jotenkin liityttävä toisiinsa. Flavia päättää ratkaista arvoituksen itse. Hän on erittäin fiksu tyttö ja tajuaa etsiä johtolankoja paikoista joista poliisilla ei ole hajuakaan. Hän myös osaa tarttua pieniinkin yksityiskohtiin, joita lukija ei osaa ajatellakaan tarpeellisiksi.

Kirjassa Flavia yrittää selvittää, kuka takapihalta löytynyt kuollut mies on ja kuka hänet on murhannut. Kirjan alussa kummastakaan ei ole hajuakaan. Kirjaa eteenpäin lukiessa päässä pyörii eri vaihtoehtoja, mutta loppuratkaisu on kuitenkin yllättävä. Kirja on kirjoitettu Flavian näkökulmasta, joka on aika poikkeuksellista, sillä harvoin dekkarissa kertojana on lapsi. Dekkarin maailmankuva ei ole ihan tätä päivää. Kirjan tapahtumat nimittäin sijoittuu 1950-luvulle, sodanjälkeiseen Englantiin. Elämä oli silloin tietysti erilaista. Perheellä oli kotonaan apuväkeä ja isä ei osallistunut lastensa elämään paljoa.

Kirja on mielstäni erittäin hyvin kirjoitettu. Se vetää lukijaa puoleensa, eikä tarinaa haluaisi jättää kesken vaan haluisi lukea sen saman tien kokonaan. Kirjasta tekee mielenkiintoisen Flavian kemiaharrastus. Hauskaa luettavaa on myös kohdat, joissa kerrotaan Flavian ja hänen siskojensa välisestä suhteesta. Opin kirjaa lukiessa monia - ei niin hyödyllisiä – asioita postimerkeistä.

Flavia de Luce -sarjassa on toinenkin osa, Kuolema ei ole lasten leikkiä. Haluan ehdottomasti lukea senkin! Piiraan maku makea on monesti palkittu teos ja sen elokuvaoikeudet on myyty Sam Mendesille – James Bond elokuvien ohjaajalle.